Syksy - autumn.

Ajattelin runolliseen sävyyn tässä kirjoittaa (omasta mielestämme) liki legendaarisen yhtyeen Mullets n' Bulletsin syksyn puhteista. Lisäisin tähän myös löytämäni hauskan fotokuvan internetistä, jossa kissalla on kaino hymy ja hän sanoo pieraisseensa, mutta en sitä nyt osaa tehdä. Sanat kertokoon vähemmän kuin tuhat kuvaa tällä kertaa.

On 3 asiaa mitkä kiinnostavat jokaista suoraselkäistä suomalaista:
- Mitä ihmeen helevettiä tapahtui J.R:lle Dallasin loppupään jaksoissa?
- Jatkaako Teemu Selänne uraansa?
- Mitä kuuluu Mullets n' Bulletsille?

Koska kahteen ensimmäiseen on saatu jo vastaus (tarkkaan ottaen vain toiseen niistä, toisen ollessa hyvin outo kokonaisuus pienen ihmisen hahmotettavaksi), päätän keskittyä artiklassani kirjoittamaan kolmannesta pykälästä: Mitä kuuluu Mullets n' Bulletsille?

Hyvä kysymys, vaikka itse sen laadinkin. En tohtisi väittää tätä ollenkaan vähäpätöiseksi kysymykseksi, ottaen huomioon kuitenkin yhtyeemme aseman Suomen musiikkiviennin suhteen. Yhtye on kuitenkin soittanut jo Virossa, soinut Luxemburgin radiossa ja saanut muutaman klikkauksen kyseiselle blogilleen Kanadasta. Että unohtakaa tämän hetken vientivalttime ja sijoittakaa rahanne pörssissä Mulletsin osakkeisiin. Pohjamutia ollaan sen verta rämmitty, ettei tää kurssi ainakaan meijän viime vuosista pysty enempää lähtemään miinukselle.. Mistä tulikin mieleen, että melkein ollaan muuten jo omillamme "First Blood" levyn suhteen! Että halivilivoo vaan, täähän takaa sen että eiköhän tässä joku levy taas kohta pyöräytellä.

Mularit onkin tasasesti (lue joka kolmas viikko) keskittyny reenaamaan uusia piisejä. Tää voi olla hölmöyttä nyt kertoo tällasia, koska aikasintaan työ pääsette niistä kuulemaan maistiaisia puolen vuoden päästä. Ajattelinpahan vaan nyt kertoa, kerta on tällainen blogikin. Nikolai Gogolin blogi ja glögi. Siinä ois hyvä puodin nimi. Anyways, uutukaiset kuulostaa ihan yhtä kamalalta mitä meijän edellisetkin piisit. En tiiä millä sahalla nuita instrumenttia pitäs raapia, että niistä lähtis jotain kauniimpaa. Mutta toisaalta paskansa pitää tehä ylpeenä. Paskasta ei kuulemma saa konvehtia tekemälläkään, mutta eipä tuosta konvehista liiemmin saa kakkeliakaan aikaseks. Tuskinpa se kenestäkään kovin kivalta tuntus kun rankan työpäivän pääteeks suuntaat kotipöntölle ilelle, ja tunnelista alkaa tippua punssitäytteisiä suklaapalloja. Antaa muitten kerätä Teosto-tulot ja olla piljardöörejä, myö ollaankin aina ennemmin unelmoitu olevamme sutenöörejä tai konduktöörejä.

Onko miulla jonkin sortin keskittymishäiriö kun eksyn näissä kirjotuksissani aina aiheesta? Uusista piiseistä piti puhumani.. Noin 10 piisiä on tällä hetkellä demotusvaiheessa ja noin 4:stä muusta on aihiot eri jäsenien mielissä. Että eiköhän niistä yks ripulilevy jossain vaiheessa saaha pyöräytettyä. Työnimet on yleensä parempia kun ite piisien nimet. Tällä hetkellä meillä kulkee piisejä kuten: Hihhuliheijjaa, Carrols, Lentosyyyydlma, Nofx, Mlink, Hopohopo etc.. Mie oon kuullu että nää Beethovenit ja Bachit ja Mozartit on sävellelly kaikki saakelin nuorina (ainakin osa nuista.. ainakin yks), mutta moniko niistä on sävellelly unissaan!? Nahka-J tuli nimittäin reeneihin tuossa unessa säveltämäsä piisin kanssa. Kaikista huolestuttavinta tässä on, että se piisi on ihan saakelin hyvä, saakelin monimutkanen (Mullets-piisiks) ja että siinä tapahtuu hitosti. Jos joku omaa hyvät tsykologin taidot, niin kertokaa mitä tuon miehen alitajunnassa liikkuu? Miun ymmärrykseltä loppuu nimittäin tän asian suhteen kapasiteetti.

Noniin, eipä miulla oikeestaan muuta, ja aika tylsän näkönen tää on lukea kun en saanu kuvaa tuosta piereskelevästä kissasta, joten oikkein hyvvää viikonloppua vaan. Myö tässä pikkuhiljaa kasaillaan levyä ja voi olla ettette kuule vielä puolenkaan vuoden päästä, myö kattokkaas ku ei jakseta ressailla näistä. Eikun palataan asiaan.

Virtuaaliterveisin,

Hyytis