Theft City Rock

On aika syntyä, on aika mennä kouluun, on aika kokea ensisuutelo, on aika tehdä omppuvarkaus ja on aika soittaa keikka Varkaudessa. Vihdoin yhtyeemme oli aika kokea listan viimeinen asia. Keikalle oli lähdössä kuusi Mullettia ja nightlinerimme kapasiteetti kattoi viisi ihmistä. Onneksi samaiselle festivaalille oli lähdössä Joensuusta Eläin-yhtye, joten heidän nightlineriin mahtui neljän eläimen rinnalle vielä yksi Mulletti. Problem solved without vaselin!

Sithän sitä mentiinkin jo treenikselle Nahka-J:n kanssa pakkailemaan. Nahka-J:n omatessa maailman oudoimmat keikkapäivän rituaalit (muun muassa oksentaminen ja 60 euron hävittäminen lompakosta) mie aattelin suunnistaa vaan ostamaan paikallisesta musaliikkeestä pari bleqtraa. Pian treeniksemme pihaan saapuikin loput Mularit ja Eläimen kosla. Pojat jäi pakkailemaan ja roudausta vältellen ovelana kuin kettu mie sukelsin Eläimen keikkabiiliin. Matka suju lepposasti poikain kanssa haastellen ja kahffitkin ehittiin imasta huoltsikalla. Olin nälän kopajamista varten varannu pari tofu-nakkiakin mukaan ja Karvion jälkeen oli pakko syyä jo eväät. Puuttu enää semmonen kerhon mehupullo ja leipien välissä oleva voipaperi. Ja kerhotossut jalasta.

Perille saapuessa huomasin Varkauden kaupungin led-näytön näyttävän 27 astetta, kunnes Eläimen Heikki huomasi sen ehkä tarkoittavan 27. päivää. Helekatin kuuma joka tapauksessa loppu elokuuks! Elkääkä naurako siellä miun älykkyydelle. Perillä oli Petteri ja kumppanit ottamassa lämpimästi vastaan ja pian jo Mullets-koslakin kaarsi parkkiin. First things first, eli syömään.

Kokki oli varannu parhaat pitimet ja aijjai, uijjui ja ôijjôi (norjalaisten sanonta) vejettiin semmoset setit mexicanachoja että piti myöhemmin paskalla käydessä piellä ihan hatusta. Keikka-aika lähestyi ja kerkisin vähän tsekkaamaan aina yhtä hiton kovaa Eläintä ja sanonpahan vaan että perhana ne on hyviä!! Sitten oli oman keikan vuoro. Lämpötilan uhmatessa Newtonin, Oldtonin, Einsteinin ja Zweisteinin lakeja, yhtyeemme olis voinu esiintyä uikkareissa. Mutta ottaen huomioon faktat, että a) kyseessä on musiikkiesitys ja b) lavalle oli astelemassa kuusi sellasta seksipommia että huh huh, oli normaaleissa vaatteissa soittaminen ainut vaihtoehto.

Keikka meni liki samalla tavalla kuin aina. Mullets-keikan soittaminen on vähän kun täyttäs humalassa Sudokua. Huijjot huonolla koordinaatiolla jotain söheröä, ikinä et tee sitä niinku pitäs, lopputulos on omasta mielestä hiton hieno, eikä valmista tuotosta liiemmin kannata analysoida. Hauskaa oli ja opin ettei neljännessä piisissä kannata hinkata kitaraa liian kovalla intensiteetillä metalliaitaa vasten tai loppukeikan saksalaisen viritysmittari vilkkuu kuin keilahallin flipperi. Keikan jälkeen moikattiin Hiacen kanssa paikallisia tuttuja ja oli kyllä hiton mukava nähä pitkästä aikaa heitä!! Syötiin lisää sitä nacho-ruokaa taataksemme kotipuolen Arabian posliinille vuosituhannen rynnäkön. Loppuilta meni myydessä paitoja, levyjä ja dvd:itä, katellessa Blankon laulajan mahalihaksistoa, syyessä karkkia, katellessa Blankon laulajan mahalihaksistoa, pakatessa kamat lähtövalmiiksi, katellessa Blankon laulajan mahalihaksistoa, ettiessä Nahka-J:tä ja katellessa Blankon laulajan mahalihaksistoa. Ja vähän ennenkun FM2000 ois soittanu (ja kun oltiin kateltu tarpeeks kadehtien Blankon laulajan mahalihaksistoa) päätettiin lähteä Joensuuhun ettei tarvii liian väsyneenä ajella. Matka meni sujuvasti kusitaukojen siivittämänä ja vahtiessa ettei tienlaidalta saavu herra hirvi mukaan pileisiin. Nahka-J puotettiin lopulta kaupunkimme yöeeeeelmään ja roudattiin kamat treenikselle. Vihdoin kotiin.

Hiton hyvä reissu sai vielä loistavan päätöksen antaessani Arabialle tuutin täydeltä sitä mitä kirjoituksessani lupailin ja Nahka-J:n soittaessa miulle hävittäneensä avaimet ja lompakon.. Kiitos järkkärit, Eläin, uuet ja vanhat ystävät, sekä kaikki osalliset! Palataan asiaan (jos ei tää ukkonen joka just tuli ylle silvo tätä asuntoa ja minnuu siinä mukana).. Höööi!

Hyytis