La Rambla? La Bamba? Ei vaan La Barre!

Aamu sarastaa, orastaa ja närästää. Herään tekstiviestiin. Abi ilmoittaa ruokkineensa vessanpönttöä kuin lintuemo poikaansa - oksennuksella. Jaahas, jos suutelusessiot arabian kanssa jatkuu hyvinkin kauan, pitää ruveta miettimään keikan peruuttamista. Ottaen huomioon jo iltamiin laitetun effortin, tämä on vasta plan ö. Herään, juon kahvit ja pakkaan tavaroita iltaa varten. Tarkastan facebookin, joka paljastaa päivitysten selkeydestä päätellen Abin olleen myös yöllä kupilla. Oliko oksennustaudista osa rapulaa? Onko miehen kehossa käymistila etyylialkoholin takia? Asia selvinnee seuraavassa jaksossa.

Hetkeä myöhemmin olen lääkärin pitkulapöydällä kyljelläni odottelemassa lekurin sormia kakkoseeni. Miten tähän ollaan tultu? Ei aavistustakaan, mutta persaus rasvattuna lähden jatkamaan matkaani. Mikä olisikaan parempi aloitus keikkapäivälle kun kunnon tuseeraus! Kuten kunnon rokkitähden kuuluukin, miekin käyn päivätöissä. Työmaalta hätyytän Abin tilannetta ja päätämme pitää kriisipalaverin neljän perästä kun bändiläiset pääsee töistä poikkeen.

Meillä on treeniksen yhteydessä myös musiikkialan opetusta. Paukkasen sisään ja huudan "TERVE!". Meinaan siirtyä kertomaan samalla hapella pers'rönksläyksestäni lekurin luona, kun huomaan Hiacen hyssyttelevän minua. Naskali saa juuri vieressä piano-opetusta. Onneksi mölyt pysyivät tällä haavaa mahassani. Hiace oli käynyt viemässä Abille ea-pakkauksen (jaffaa ja suklaata) ja epäili miehellä olevan vaan paha kankkainen. Toivotaan näin. Päätämme olla peruuttamatta keikkaa ja yrittää viimeiseen asti saada koko bändin lavalle. Mission Impossible 12. Nahka-J naureskelee La Barren karmalle. Viime kevään Barren keikallahan oli Tsoneksella hampaat kurkussa halkojen-pilkkomis-episodin myötä. Auts.

Pakkaamme kamoja kuin se kuuluisa virtsa sukassa kun tuleva pianissimo treenailee mustien ja valkoisten koskettimien välisiä nyansseja. Hiace käy hakemassa auton ja siirrymme survomaan kollejamme sen takakonttiin samalla innolla kun lääkäri työnsi aamulla sormiansa miun takakonttiin. Siirrymme baarin paikkeille ja puramme auton. Roudaaminen on yhtä kivaa kun muistinkin. Ennemmin istuisin muurahaispesään kun suorittasin perus rouduu-session. Itkut ei auta, tavarat on kannettava. Sen jälkeen alkaa toinen inhokkini: soundtsekki.

Te jotka ette ole kokeneet soundtsekkiä ikinä (lucky You), niin nyt saattee miun mielipiteen tapahtumasta. Soundtsekin, tai soundslovakian niinkuin myö monesti leikkisästi tapahtumaa kutsutaan, tarkoitus on laittaa äänet kohilleen illan keikkaa varten. Se toki on tätä, mutta se on paljon muutakin. Yleensä soundtsekki on ensinnäkin ihan älyttömän tylsää. Soittimien äänten ja balanssien testaaminen ja viilaaminen lähentelee mielenkiinnoltaan yläasteen historian tuntia. Eikä tässä vielä kaikki. Yleensä soundtsekissä on useampi bändi ja sitten alkaa soittajille ominainen oman turkin pörhistely. Tämä egoa hyväilevä toiminta lienee peräisin jostain luolamies-ajoilta jolloin tarkoituksena on ollut lunastaa paikkansa nokkimisjärjestyksestä mahdollisimman korkealta ja näin ollen saavuttaa parhaat edut verrattuna toisiin. Toisin sanoen tässä vaiheessa kilpaillaan kuka tietää eniten laitteista (boring), kellä on parhaat vehkeet (boring, paitsi jos tarkastellaan oikeita vehkeitä), kuka on teknisesti parhain soittaja (boring) ja kellä on parhaat tarinat keikkailusta (super-boring). Samat "mikki päällä ja minni alla" - vitsit kuullaan juuri tässä vaiheessa. Tämä on myös tilanne jossa soittajat ovat epävarmimmillaan (yleensä selväpäinen soittaja joutuu soittamaan ja ehkä laulamaankin yksin muiden tarkastellessa) ja tavallisesti purkavat oman epävarmuuden huonoihin kanssasoittajiin kohdistuviin vitseihin. Tämä tilanne on omiaan lyttäämään koko illan fiiliksiä ja ei tarvitse olla Nostradamus ennustaakseen että moni bändi tulee ajautumaan vielä hajoamispisteeseen juuri näinä kriittisinä hetkinä keikkapäivän kohdalla. Yleensä mie vihaan joka sekuntia tästä toimituksesta.

Arvoisat kanssamatkustajat, kattaus
on valmis, voitte siirtyä pöytiin.

Tälle keikalle onneks Hiace on rekrytoinut miksaamaan Peten jonka kanssa hommat sujuu muitta mutkitta. Ja onneks illan toinen bändi the Rug Harness on vanhoja tuttuja, eikä turhaa pörhistelyä tapahdu. Kamat jollain tavalla paikoilleen, käymme pizzalla, tulemme jatkamaan tsekin loppuun ja sitten eikun kotia lepäämään ja ottamaan viimeiset keikkakamat mukaan.

Saavun takaisin Barreen. Hiace on käynyt hakemassa Abin ja sanoo että Abi on takana vaaterissa antamassa paskalle ololle lepiä. Käyn heti kurkkaamassa miehen tilan. Valitettavasti kyseessä on ehta mahatauti, ei rapula.

Lepoa, banaania, limpparia, vissyä. Mies on tehty sisusta.

Vaihdan keikkavaatteita. Kuten Abi tokas Varkaudessa, pikkuhiljaa alamme tosiaan muistuttamaan Village Peoplea. Mutta sehän on pelkästään loistava asia, bändi on ehkä paras mitä tellus on päällään kantanut. Village People siis, ei myö. The Rug Harness aloittaa ja pavosen heska miten hyvin alottaavatkin. Myö alotellaan lämmitteleminen. Ja niille ihmetteleville soittajan plantuille, jotka ovat meitä kymmenen vuotta nuorempia ja joiden ei tarvitse lämmitellä kehoa ennen keikkaa sanon vaan, että varttukaa vaan. Joskus vielä ymmärrätte lämmittelyn merkityksen kankeissa jäsenissänne.

Silikoonin venytystä.

Nahka-J pakkaa on ennättäny vetää jo naamarin päälle
ja on pakkaamassa omaa naamaa reppuun.

Ootteko nähny niitä kuvia kun rumpaleille on koottu
lämmittelyrummut stadionin saniteettitiloihin? Meillä levy-yhtiö on
tarjonnu Hiacelle puhistusainepurnukan mihin lämmitellä rumputatsia.

Vihdoin aika rynnistää keikalle. Soittaminen on aina juhlaa. Tässä hiton lahjakkaan hovikuvaajamme Jari Kuittisen todisteita illan tapahtumista.

Show on ohi, täällä ei oo mitään nähtävää enää.

Keikan jälkeen kiikutan Abin kotiin lepäämään (lue oksentamaan). Ihmettelen miten mies on jaksanut vetää keikan vatsataudissa. Abille pojat kyhäili keikkaa varten tuolin ja yrjöämpärin. Ämpäriä ei tarvinnu käyttää ja tuolin mies heitti hitolle kolmannen biisin jälkeen. Kysyn miten ihmeessä hää jakso riekkua loppukeikan. "Noku emmie jaksanu istuu koko keikkaa". Mies on tehty teräksestä. Ajan takaisin, loppuroudaus autoon, vien Abin unohtuneet silmälasit, kamppeet treenikselle, osa pojista lähtee baariin, mie vien auton parkkiin ja polen kotia kellon ollessa sata. Olipahan pitkä päivä. Sen kunniaks on hyvä mennä perse röörättynä paskalle.

Hyytis

Jokipo-kauden avaustunnelmat Sapko-pelistä

Hiace kävi tsekkaamassa Mr. "I barf to the tires of hiace":n kanssa Jokipo-kauden avauksen Mehtimäellä Sapkoa eli "Paskoa" vastaan. Tunne oli taas hyvin kotoisa kun pärähdimme kylmään jäähalliin, tietysti rahvaan seisomapaikoille, joissa voi istua laillisesti. Hyvös-Laten tuttu ja rauhallinen selostajanääni toi hyvän mielen kuin raveissa konsanaan.

2 euron makkara.

Makkara oli toki testattava ennen peliä. Hinta järkyttävät 2 euroa, kun kerkisi kesällä jo unohtumaan miten kallista tämä 95% kasvistuote on. Joman peleissä oli sentään jotain 1,50 euroa muistaakseni. Makkaran laatu saattoi olla parantunut viime vuodesta. Ainakin Mr "Barf" näin aavisteli.

Eka erä. Jokipolle 1-0.

Ekassa erässä pelailtiin ja Jokipo johti nätisti 1-0. Muuta en muista. Ekalla erätauolla oli pakko testata pihalla oleva teltta, josta sai olutta. Nykyisin anniskelun hoitaa Kerubi jostain syystä. En tiiä yrittääkö ne saaha sinne hippiravintolaan aitoja jääkiekkojormia lauantaidiskoon heilumaan. Tai liekkö siinä pisnes taustalla, en tiiä kun en oo kauppatieteiden kaisteri.

6 eupoa.

 Olut oli hyvänmakuista tölkki-Karhua, mutta hinnoittelu oli kyllä otettu suoraan Harkimon oppikirjasta. Hinta yli euron per desi, joten jää siinä kulaukselle hintaa. Voi sulli kun on peleissä humaltuminenkin tehty nykyisin kalliiks ja vaikeeks. Ei ihme että jäähallissa on välillä hiljasta kun jampat nököttää suu kuivana puupenkeillä.

2.erä ja tylsistynyt järkkäri "duunissa" = katsoi peliä.

Tokassa erässä vähän tuli myllyn yritystä ja joku kävi jäähyllä. En muista paljo oli peli. Ehkä 2-1 jokipolle tai jotain.

Salaotos hinnoittelusta 2.erätauolla.

Toisella erätauolla iski salamajärkytys positiivisessa mielessä. Hyvösen Late kuulutti, että makkarat ovat 2 yhden hinnalla! Eli vaivaiset 1 eupo per kipale! Siitä mie ja Mr "Barf" vaan tiskille ja tuplanakit per jamppa. Voi ihanuutta....

Sausage. Double. Makkara. Tuplana.

3.erässä Jokipo vähän urpoili jäähyjen muodossa ja muutaman harhasyötön jälkeen tilanne oli 4-3 Paskolle. Savonlinnalaiset oopperaterot vei ottelun näillä numeroilla, joten tervemenoa vaan takaisin sinne sopraanosimojen kaupunkiin.

3.erä.

Kokonaisuutena Mestiskausi ja Jokipokausi on siis menestyksekkäästi avattu. Aiomme jatkaa kautta samoissa merkeissä. Sillä Jokipo on the one & bestest team for 4 evers!!

-Hiace & Mr. "Barfer of the hiacers"

Kenraaliharjoitukset

Hei vaan rakkaat lukijat. Olettekin ehkä todistaneet yhtyeemme live-esiintymisiä ja/tai kuunnelleet masternauhojamme digitaalisessa muodossa. Näin ollen olette perehtyneet vuoremme huippuun. Mutta miltä muu vuori näyttää? Moni teistä lienee viettänyt unettomia öitä miettien, kuinka näinkin potrassa iskussa oleva yhtye harjoittelee? No, ettei arkenne olisi faktan puutteesta johtuen penseä, jaan teille mieluusti yhtyeemme kenraaliharjoitusten kulun viikonlopun keikkaamme varten.

Saavun syksyisenä keskiviikkona yhtyeemme treeneihin klo 17:55. Treenit alkaa 18:00. Kuten tavallista, ketään ei näy missään. Avaimet ovat Hiacella joten odotellessa päätän käydä kaupassa. Bongaan sieltä Abin ja Nahka-J:n. Ostan elintarvikkeita ja menen takaisin treenikämpällemme. Pojat ovat tupukilla. Vaihdamme kuulumisia. Jokaista väsyttää valtavasti. Arki perii verojaan verokarhun lailla. Laitamme instrumentit ja vahvistimet tulille. Abi syö mustaa makkaraa. Jokainen hakkaa soittimiaan ja virittää niitä. Kuulostaa kamalalle. Tsones ennättää treeneihin vasta seitsemän kantturoissa, Anatoli on Helsingissä, joten aloitamme neljästään soittamisen kello 18:20.

Nahka-J on miettinyt settilistaa keikan varalle. Etenemme konkrol... krokonolo.. kronologo.. ..systemaattisesti. Hiace on keksinyt tässä vuosien saatossa miten härnätä kielisoittajia. Hän lyö kapuloilla nopeasti tahtia neljään - tämä on siis merkki josta soittomme alkaa - yhtään sopimatta mitä biisiä soitamme. Näin tapahtuu keskimäärin 3-5 kertaa per treenit. Biiseihin lähdöt ovat yhtä kaaosta ja mies hihittelee rumpupalliltaan käsin meille. Biisejä soittaessa keksimme Nahka-J:n kanssa aina uusia poseerauksia. Kerran meinasimme tukehtua kun keksimme jalan heiluttelun Kapteeni Alkoholi biisissä. Nyt olen keksinyt "vatkaavat polvet" - kehosuoritteen, joka mielestäni tulee jäämään Rock n' Rollin historiaan lailla Elviksen lanteiden.

Rakastan niitä biisejä joissa on sangen pitkä rummut+basso intro ja biisi lähtee etenmään eteenpäin minun aloitteestani. Tällöin on mahdollisuus käyttää luovuutta kaikkeen hyödylliseen. Tällä kertaa päätin irroittaa housuni persaumuksesta henkselin klipsin ja ruveta vilauttelemaan pojille takalistoani. Sopivan kauan tätä tehtyäni pyörähdän ympäri ja huomaan Nahka-J:n tallentaneen tekoseni puhelimelleen. Helevetin älypuhelimet. Älyttömyyspuhelimia ne on, saa koko aika olla varuillaan ja käyttäytyä korrektisti.

Ennen kuin jatkan artiklan kirjoittamista, muistattehan että kenraaliharjoitusten on tarkoitus edetä kuten itse keikka. Olen kuullut, että kenraaliharjoitukset vedetään keskeyttämättä ja korjaamatta toimintaa, esityksen kaltaisesti. Soitamme Jääkiekkokansaa-biisiä ja jossain vaiheessa biisiä sanattomalla sopimuksella kaikki siirtyy käyttämään yläasteella opittuja musikantin taitojaan. Hiace hakkaa täysillä rumpuja kiilaillen ja laahaten ja fillit kuulostaa enemmän ripulointia kaikusessa vessassa kun rumpalin toimintaa. Nahka-J soittaa muutaman sävelaskeleen väärästä kohtaa omaa lennosta keksittyä riffiänsä, Abi laulaa täysillä koko nuottiasteikon vierestä ja mie keskityn pelkästään tapping-suorituksiin. Kuulostaa aivan hirveältä.

On Koti-biisin aika. Hiace laittaa rummut käyntiin. Päätän hauskuuttaa porukkaa aloittamalla soitannan puoli sävelaskelta liian korkealta. Olisittepa nähneet poikien ilmeet kun hyö hyppäävät kelkkaan ja riitasoinnutus hivelee korvia. Kaikki soittaa päin helevettiä ja Hiace irrottaa kesken soiton kapuloistaan ja ne lentää ympäri reenistä.

Pian Tsones saapuu treeneihin. Vedämme koko poppoolla ja kaikki vaikuttaa hyvältä. Päätän hiippailla Hiacen peltien luokse ja mies kun fillailee niin tartun miehen pellistä kiinni jotta se ei soi ollenkaan. Hihihihihi! Abi imitoi suomalaisia rock-vaikuttajia ja vetää omaa showtaan.

Treenit lähenee loppuaan. Kesken biisin keksin hiippailla mikserin luokse ja laittaa Abin lauluun hirveästi efektiä. Hiace innostuu tästä ja laittaa Abin laulantaan seuraavia biisejä varten efektiä noin 600% lisää. Laulu kuulostaa siltä kuin Abi olisi liittynyt gregoriaaniseen kuoroon. Mies ohjaa tulkintaansa ronskisti tähän suuntaan. Soitamme jotain ronskimmista biiseistämme ja kun Abin suoritus lähtee käyntiin tipahdan lattialle nauramaan, jossa vietän 3/4 biisistä.

Biisit on soitettu. Ei kaikkia, mutta mitäpä sitten. Laitamme kimpsut kasaan ja lähdemme menemään. Jos keikka etenee yhtään niin kuin treenit, on katastroofi valmis. Hyvä niin. Kuin kirsikaksi kakun päälle joku vääntää hirveät paskat suoraan oviaukon tietämillä ja haju on pahempi kun festavaalin paskaluolassa eli bajamajassa.

Eikun keikkaa kohti.

Hyytis

Theft City Rock 2012

Kuvia Varkauden keikalta. Hienot kuvat otti Olli Leipälä. Huonot poseeraukset suoritti Mullets n' Bullets. T: Hyytis

Myö tehhään kaikki niin väärinpäin, että taustakangaskin on etukangas.

David Lee Abi ja Nahka-J

"Ja tästä kun kaasutan niin nimittäin lähtee!"

"Täällä voin salaa levätä hetken samalla kun Tsones soittaa
alvareissaan tuota rumpettia."

Viiksissä tapahtumassa talviturkkiin siirtyminen.

Udusta ilmestyvä intron soittaja.

Hei Kuassimodo, Notre Dame ei oo lähelläkään Varkautta.

"Maijjalla ooli kaaritsa, kaaritsa, KAARITSA!!"

Hei Dimmu Borgir, teidän basisti on meillä lainassa.
Ei palauteta.

Nahka-J vilauttaa nahka-asusteen lisäks ihmisnahkaa.
Keikkapalkkio otettiin oravan nahkoina.

"Aaaavan meerren tuooolla puoleeen!"

Duo Kives & Kives hoitaa säestyksen.

"THANK YOU SAN DIEGO, GOOD NIGHT!!!"

V A rk AuS - 2012

Pimpelipompeli!

Meidät on toistamiseen pyydettyy esiintymään Varkauden Theft City Rockiin. Miks? Se jää ikuiseksi arvoitukseksi, mutta kuitenkin hyvä niin. Kuten alla oleva kuva osoittaa, olemme harjoitellee varsin hartaasti ja tosissamme kyseistä tapahtumaa varten.

Lähtöaamu. Herään kellon soittoon. Torkutan tunnin. Pakko nöystä. Piti kirjoittaa tähän nousta, mutta vahingossa tuli ö ja ä. No, ei se haittaa. Vetäsen aamupalan, pakkaan repun ja sykkelöin treenikselle. Saan tekstiviestin Abia, Tsonesia ja peräkärryä hakemasta olevalta Hiacelta, että kotva voi kestää, Abi tais just herätä. Eipä se mittään. Treenikselle saapuu Nahka-J ja eilen DJ-keikalla ollut ystävämme Antti. Puhumme musiikista, Bruce Springsteenin settilistasta, intuitiosta ja elämästä. Vihdoin pojat kurvaavat pihaan. Lastaamme peräkärryn ja auton takakontin. Kuten kunnon rocktähdet konsanaan, lähdemme reissuun vuokra-autolla, laina peräkärrillä, sekä yksi soittaja junalla.

Hiace vai Keijo Rosberg?

Se on A niinkuin Abi. Peräkärry pakattu.

Myöhän ei lähetä mihinkään ilman piirakoita.
Tsones tankkaa matkaa varten.

Menomatka menee rattoisasti keikkapaikalle toimitettua 15- sivuista raideriamme tutkaillessamme, sekä settilistoja kirjoitellessa. Alla pari kuvakaappausta raideristamme WikiLeaksin vuotamana.

Miks hitossa näitä tiekuvia on aina näissä bändien raporteissa?
Nää ei kiinnosta ketään.. Oikeesti!! Kattokaa nyt tätä kuvaa.
Siinähän on.. ..tie.

Saavumme Varkauteen. Paikalle on tullut jo Anatoli junalla. Mies on saanut kyydin festivaalialueelle hämäräperäisesti tuntemattomilta herrasmiehiltä. Järjestäjä Spörde ottaa meidät vastaan. Hiplaa! Esiintymässä on myös loistava Vihreä Maa - orkesteri Joensuusta, jonka rumpali Matti kiikuttaa minulle autoon välittömästi paketin donitseja ja lähettää Wilhelm Meisterilta terveisiä. Miehen sydän on kultaa. Viimeksi Wilhelm järjesti miksaaja Pekan toimesta minulle paketin muffinsseja. Könsikästä. Erityisesti ruokahaluni herättää miehen toimittamien pikkusuolaisten eroottinen lataus.

Keikkaan on puolitoista tuntia. Tuhoamme takahuonetarjoilun antimia kuin saksalaiset lapin kyliä. Lahjoitamme tekniikan pojille ja kanssabändeille First Blood levyjämme ja vaihdamme esiintymisreleet päälle Vihreätä Maata kuunnellessa. Miten mie saan heidän Primusmotor biisin? En tiedä kirjotetaanko se nuin, mutta sen tiedän että se on ihan vitun loistava. Kuunnelkaa sitä heidän facebook sivuilta, niin miekin olen tehnyt tässä koko ajan. Se on siellä semmosena akustisena versiona. Mieki laittasin meiltä facebookkiin tuommosia akustisia biisejä jos meillä ois nuin hyviä lauluja. Nyt tyydytään säröllä tumppaamaan kaikki mahollisimman tukkoon ettei kellekkään paljastus totuus sieltä seasta.

Nahka-J enjoying the party.

Miun Tanglewood.
Tästä kitarasta ne pojat vittuilee ja mie salaa kusen heijjän
saappaisiin. Niinkun kostoks.

Valmistautuminen keikkaan on kirurgin tarkkuutta vaativaa puuhaa.

Venyttelen ja lämmittelemme Hiacen kanssa pystypainilla. Venytän myös selkääni ja Nahka-J päättää auttaa venytystäni tökkäämällä sormella peppureikääni. Kiitos avusta. Vihreä Maa lopettaa ja meillä on 20 minuuttia aikaa tehdä vaihto. Näin rautasilta ammattilaisilta kaikki sujuu kuin rasvattu ja pian odotan keikkaa lavan vierellä.

Miun ystävillähän on jo vaimot, lapset, autot ja asunnot ja hyö viettää lauantai-iltapäivää JYSKissä ostamalla uutta sisustusta asuntoon. Tässä mie puolestani odotan keikan alkamista Varkauden joen rannassa uikkareissa, kapteenin hatussa, tekoviiksissä ja tähtisädetikku kädessä. Miten tähän on päädytty? Onneks en ennätä miettimään asiaa tarkemmin, vaan pian olemme jo lauteilla. Onko joku varastanut housumme vai olemmeko päättäneet esiintyä alvareissa? Oli miten tahansa, joka tapauksessa näky on kamala. Soitamme muutaman kappaleen suoraan suomalaisen rock n' rollin hevosen paskasta ja poistumme areenalta henkisinä voittajina. Postaamme teille lähitulevaisuudessa Tsoneksen lavalta kuvaaman biisin niin voitte katella sitä ja kuvitella soittavanne Mulareissa.

Keikan jälkeen on hiki. Älytön hiki. Vaihdamme vaatteita ja pakkaamme auton kuntoon. Moikkaamme tuttuloita (kyllä, se kirjoitetaan tuttuloita) ja katselemme bändejä. Puhumme autossa kirjallisuudesta, nautimme festivaalialueen ruoasta, sekä takahuonetarjoilun antimista. Katsomme orkesteriloita (kyllä, orkesteriloita) ja illan tullen suuntaamme nenämme kohti Joensuuta.

Automatka sujuu leppoisasti seurapelien ja sivistyneen keskustelun merkeissä. Abi piättää happea 2:30 minuuttia jotta hikka lähtis pois, punnertaa tien vierustalla, Hiace ajaa rekkakuskin varmuudella, Tsones ja Abi vetää dueton huoltoasemalla, pysähellään tarpeeks usein ihan vaan mielenkiinnon vuoks (lue kuselle ja tupukille), arvauspelissä selvitetään Lady Gaga ja pian kurvataan jo Joensuuhun. Loppuroudaus ja tirsoille. Kiitos, olkaa hyvä, anteeks ja hyvvää yötä.

Terveisin Hyytis

Mikä tässä karkissa on vikana, hä?! Miks se on jätetty ainoastaan jälelle?

Abi päätti syyä kiinalaisittain kahella haarukalla.

Kahtokkaa miten siisti valo tuohon puuhun.

Kahtokkaa miten siisti kuva. Säkällä!

Hiace tankkaa levistä ja dieseliä.
Tsones tunnelmoi taustalla huuliharpulla.